Mitä tarkoittaa narratiivi?
Narratiivi tarkoittaa tavallisimmin kertomusta – tapahtumien esitystä, joka järjestää asioita merkitykselliseksi kokonaisuudeksi.
Kielitieteessä ja kirjallisuudentutkimuksessa narratiivi viittaa kerronnalliseen rakenteeseen (juoni, kertoja, aikatasot), ja yhteiskunnallisessa keskustelussa sanalla kuvataan yhä useammin ideologisesti värittynyttä esitystapaa (“tämä on hallituksen narratiivi”).
Lyhyt määritelmä
- Perusmerkitys: narratiivi = kertomus; kuvaus tapahtumista, jotka kietoutuvat syy- ja aikasuhteisiin.
- Tutkimuksessa: kerronnan rakenteet ja kertomuksellisuus ovat narratologian ydintä.
- Julkisessa puheessa: narratiivi = tietty tulkintakehys tai “tarina”, usein normatiivinen tai ideologinen.
- Etymologia: lat. narrare “kertoa” → engl. narrative → suomi narratiivi.
Narratiivi, tarina, kertomus – mitä eroa?
| Käsite | Painotus | Tyypillinen käyttö |
|---|---|---|
| Kertomus / narratiivi | Järjestetty tapahtumakokonaisuus; rakenne ja juoni | tutkimus, yleiskieli |
| Tarina | Arkisempi, yksittäinen kertomus (usein kokemuksellinen) | puhekieli, journalismi |
| Narratio / narration | Kertomisen teko (ääni selostaa/tarinoi) | elokuva, dokumentit, retoriikka |
Sanakirjoissa narrative määritellään “tarinaksi tai tapahtumasarjan kuvaukseksi”, mikä vastaa suomen narratiivin/kertomuksen perusideaa.
Narratiivi tutkimuksessa (narratologia)
Narratologia tarkastelee kerronnan muotoja ja rakenteita: kuka kertoo (kertoja), kenestä (fokaalisaatio), missä järjestyksessä (aikatasot), millä keinoin (kerrontatavat). Käsitteistöä hyödynnetään kirjallisuudessa, elokuvatutkimuksessa, historiankirjoituksessa ja myös arjen vuorovaikutuksen analyysissa (keskusteluntutkimus).
Narratiivi politiikassa ja mediassa
Yhteiskunnallisessa kielenkäytössä narratiivi viittaa tiettyyn tulkintakehykseen: tapaan jäsentää tapahtumia ja valita niille merkitys. Siksi puhutaan esimerkiksi “energiasiirtymän narratiivista” tai “sodan narratiivista”. Postmodernia filosofiaa käsittelevissä teksteissä esiintyy myös metanarratiivin (suuren kertomuksen) käsite – Jean-François Lyotard liitti postmoderniin epäuskon “suuriin kertomuksiin” (incredulity toward metanarratives).
Esimerkkejä lauseissa
- “Raportti purkaa mediassa toistetun talouskriisin narratiivin ja tarjoaa vaihtoehtoisia selityksiä.”
- “Elokuvan narratiivi kulkee takaumien kautta ja paljastaa lopullisen käänteen vasta lopussa.”
Narratiivi – Usein kysyttyä
Onko narratiivi sama asia kuin tarina?
Arjessa lähes kyllä, mutta tutkimuksessa narratiivi korostaa rakennetta ja kerronnallisuutta, kun taas tarina on yleisempi nimitys yksittäiselle kertomukselle.
Mitä eroa on narratiivilla ja narratiolla/narratiolla? Entä narration?
Suomessa käytetään narratiivi-sanaa. Englannin narration tarkoittaa kertomista/selostusta (toimintaa), ei välttämättä itse kertomusta.
Mitä tarkoittaa metanarratiivi?
Suuri kertomus, joka väittää selittävänsä laajoja historiallisia tai yhteiskunnallisia kehityskulkuja; Lyotardin mukaan postmoderni suhtautuu niihin epäillen.
Yhteenveto
Narratiivi on kertomus ja kerronnallinen rakenne, jolla teemme tapahtumista ymmärrettäviä. Tiede analysoi, miten kertomukset rakentuvat; julkisessa keskustelussa sana viittaa usein tulkintakehykseen – “minkä tarinan” varassa jäsennämme todellisuutta.
Lähteet
- Kielitoimiston sanakirja: narratiivi — https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/narratiivi
- Tieteen termipankki, Kielitiede: narratiivi — https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede%3Anarratiivi
- Wikipedia (FI): Kertomus — https://fi.wikipedia.org/wiki/Kertomus
